Tietoisuus vähentää tuskaa

Tietoisuus vähentää tuskaa

Jos et itse ole kokenut, niin ainakin olet ollut paikalla todistamassa selkäkipuilevan henkilön oirehdintaa. Jopa 80 % ihmisistä kokee selkäkipua elämänsä aikana. Hyvin yleinen vaiva siis, mutta useimmiten syy jää mysteeriksi.


Me kaikki koemme kivun hyvin eri tavalla ja yksilöllisesti. Kipuun voi liittyä myös pelkoa, tai vähintäänkin negatiivisia ajatuksia. Kipu onkin hyödyllinen siitä, että se varoittaa meitä kudosvauriosta tai kudosvaurion uhasta. Kipu ei kuitenkaan aina tarkoita, että todellisuudessa jotain olisi rikki tai vaurioitunut.


Selkäkivuista suurin osa luokitellaan epäspesifiseksi, hyvälaatuiseksi selkäkivuksi. Usein syytä ei saada tarkkaan selville, tarkka diagnoosi ei ole tarpeen eikä välttämättä edes mahdollinen. Kipu kuitenkin on todellista, tuoreet aivokuvantamisen menetelmätkin ovat tuoneet tämän esille. Selkäkipua ei siis tule kyseenalaistaa, vaikka ongelman syytä ei löytyisi. Psyykkiset tekijät, kuten stressi, pelko tai jokin trauma, voivat laukaista selkäkivun, jolloin tulisikin avartaa näkemystä näiden tekijöiden suuntaan, käydä läpi omaa elämää, ajattelua ja tunteita, ei vain ja ainoastaan jumittua löytämään vika selän rakenteista. Kuinka mieltä keventäisikään, kun selästä jokin olisikin selkeästi rikki eikä tarvitsisi tutkiskella itseään ja omaa elämäntilannetta.

 
Keskushermoston ylivirittyminen on yksi tekijä, jonka vuoksi kipu tuntuu tulleen jäädäkseen. Vaikka itse vaurio olisikin parantunut, tai sitä ei olisi todellisuudessa ollutkaan, kiputuntemus säilyy keskushermoston yliherkistymisen vuoksi. Tällöin tulisikin löytää keino rauhoittaa yliviritystilaa.

 
Pysähtyminen voi olla haastavaa, erityisesti kuormittavissa tai hektisissä elämäntilanteissa. Tieto voisi kuitenkin vähentää tuskaa. Tietoisuus omasta fyysisestä ja henkisestä voinnista. Erityisesti tietoisuus omista mahdollisuuksista vaikuttaa näihin, ja tässä tapauksessa keinoista vaikuttaa selkäkipukokemukseen. Vastaus löytyy itsestä ja omista teoista, vaikka tekemättömien liikeharjoitteiden epäsopivuuden tai perintötekijöiden syyttäminen tai muista uskomuksista kynsin ja hampain kiinni pitäminen onkin usein yksinkertaisempaa.

 
Harjoittelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, jotta harjoittelusta muodostuu säännöllinen, omaa elämänrytmiin sulautuva rutiini, sekä keskittymistä, jotta liikkeet tulee suoritettua oikein ja siten tuovat tarvittavan hyödyn. Helppo homma, kunhan vain tekee. Mutta, kehotietoisuuden parantuminen ja yliviritystilan rauhoittuminen voivatkin olla isomman kynnyksen ylityksen päässä, sillä kivun ollessa pahimmillaan ei tekisi mieli myöntää, että rauhoittuminen ja rentoutuminen sekä kehotietoisuuden lisääntyminen olisikin vaihtoehto pikaratkaisujen etsimisen sijaan. Negatiiviset tuntemukset ja tunteet saavat keskushermoston virittymään entisestään sekä lisäämään keskivartalon ja selän alueen lihasten jännitystilaa. Joten seuraavan kerran, kun tunnet selän oireilevan ilman selittävää diagnoosia, lähestykin asiaa muu elämä edellä.

 
Onko minulla turvallinen olla? Hengitän. Hengähdän. 


Nea Mikkola | fysioterapiaopiskelija | TULE-tietokeskus 2023