FYSIKAALISET HOIDOT OVAT YKSI LÄÄKKEETTÖMÄN
KIVUNHOIDON MENETELMISTÄ
Fysikaaliset hoidot ovat lääkkeettömän kivunhoidon menetelmä, johon kuuluvat lämpö- ja kylmähoidot, sähköhoidot sekä akupunktio.
Lämpö- ja kylmähoidot osana kivunhallintaa
Lämpö- ja kylmähoidot soveltuvat hyvin kivun itsehoitoon, sillä ne ovat helposti saatavilla, niitä on helppo toteuttaa itsenäisesti kotona ja niillä on vain vähän mahdollisia haittavaikutuksia. Lisäksi ne ovat suhteellisen edullinen vaihtoehto: geelitäytteinen kylmä-lämpöpakkaus maksaa apteekissa noin 10 euroa.
Se, toimiiko lämpö- vai kylmähoito parhaiten, on yksilöllistä ja selviää vain kokeilemalla. Tulehduksellisen kivun ja turvotuksen sekä akuutin kivun hoitoon suositellaan ensisijaisesti kylmähoitoa sen turvotusta ehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Lämpöhoito vilkastuttaa verenkiertoa, joka saattaa lisätä turvotuksen muodostumista ja näin vahvistaa kiputuntemusta.
Lämpöhoito: vaikutusmekanismi ja käyttöaiheet
Lämpöhoito tarkoittaa yksinkertaistettuna lämmön johtamista joko paikallisesti tiettyyn kehon osaan tai koko kehoon. Tällöin kudosten lämpötila nousee, joka vilkastuttaa verenkiertoa, laukaisee lihasjännityksiä sekä kiihdyttää kudoksen aineenvaihduntaa ja lisää sen venyvyyttä. Verenkierron vilkastuminen nopeuttaa sisäisten kudosvaurioiden paranemista, sillä veren mukana vaurioalueelle kulkeutuu korjaavia soluja, tärkeitä ravintoaineita ja happea.
Mitä on lääkkeetön kivunhoito?
Lääkkeetön kivunhoito on kivunhoidon perusta ja sen menetelmiä käytetään aina, kun mahdollista. Lääkkeettömän ja lääkkeellisen kivunhoidon menetelmiä voidaan yhdistellä, mikäli lääkkeetön kivunhoito todetaan tehottomaksi yksinään.
Yleisimmin käytettyjä lääkkeettömän kivunhoidon keinoja ovat liikunta, terapeuttinen harjoittelu, kognitiivis-behavioraalinen terapia ja fysikaaliset hoidot.
Lämpöhoitona voi käyttää esimerkiksi:
- lämpöpakkausta
- kauratyynyä
- kuumavesipulloa
- lämpögeeliä
- saunomista
- lämmintä kylpyä
Lämpöhoitoja on kahta eri lajia: pinta- ja syvälämpöhoidot. Pintalämpöhoidolla nimensä mukaisesti lämmitetään pinnallisia kudoksia eli ihoa ja ihonalaisia pinnallisimpia lihaksia, jänteitä ja niveliä. Kotona käytettävät menetelmät, kuten lämpöpakkaukset ja kauratyynyt, ovat pintalämpöhoitoja. Syvälämpöhoidoissa lämpöä voidaan viedä syvemmälle kudoksiin, jolloin pystytään vaikuttamaan edellä mainittujen lisäksi myös muun muassa hermokudoksen toimintaan. Syvälämpöhoidon menetelmiä ovat esimerkiksi ultraääni ja mikroaallot, joiden käyttö tosin on vähentynyt aikaisempaan verrattuna.
Lämpöhoito soveltuu monenlaisten kiputilojen hoitoon. Käyttökohteina voivat olla esimerkiksi pitkään jatkuneet lihaskivut ja -kireydet (esim. niska-hartianseudun jäykkyys), ei-tulehdukselliset reumaattiset kiputilat, iskiaskivut ja noidannuoli.
Kylmähoito: vaikutusmekanismi ja käyttöaiheet
Kylmähoito on käytännössä vastakohta lämpöhoidolle. Kylmähoidossa kudoksiin johdetaan kylmää, jolloin niiden lämpötila laskee. Lämpötilan aleneminen johtaa vasokonstriktioon, joka tarkoittaa verisuonen seinämän supistumista. Se hillitsee verenkiertoa, jolloin hoidettavan alueen kudosten aineenvaihdunta hidastuu ja verta kiertää enemmän suurissa elimissä, kuten aivoissa, keuhkoissa ja sydämessä. Tämä hillitsee myös turvotuksen syntymistä. Kun kylmähoito lopetetaan, verisuonten seinämät laajenevat eli tapahtuu vasodilaatio. Vasodilaatiota tapahtuu myös lämpöhoidon aikana, joten sen vaikutukset ovat lämpöhoitoa vastaavat: verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuvat ja hoitoalueelle virtaa tärkeitä kudosvaurioita korjaavia aineita.
Kylmähoidoilla voidaan helpottaa lihasjäykkyyttä. Verenkierron ja aineenvaihdunnan hidastuminen
estää turvotuksen muodostumista. Lisäksi se vaimentaa hermoston toimintaa, jonka myötä kipualue puutuu hetkellisesti samaan tapaan kuin paikallispuudutuksessa.
Kylmähoito sopii parhaiten vamman- (esimerkiksi lihasrevähdys tai nyrjähdys) tai leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon sekä erilaisten akuuttien ja subakuuttien tuki- ja liikuntaelinten kiputilojen (esimerkiksi limapussitulehdukset ja jännekiputilat) hoitoon. Kylmähoito soveltuu usein myös erinomaisesti nivelrikosta ja nivelreumasta johtuvien kipujen helpottamiseen sen turvotusta ja tulehdusta hillitsevän vaikutuksen vuoksi.
Kylmähoitona voi käyttää esimerkiksi:
- kylmäpakkausta
- pakasteita
- avantouintia
- kylmägeeliä
- lumessa kierimistä
- kylmää suihkua
Miten toteutan lämpö- tai kylmähoidon kotona?
Lämpö- ja kylmähoitoa voidaan toteuttaa samanlaisilla periaatteilla. Kudoksen aineenvaihduntaa voidaan muuttaa jo pienelläkin lämpötilan muutoksella. Mikäli käytät lämpöhoitona lämpöpakkausta tai lämpöpulloa tai kylmähoitona kylmäpakkausta tai jääpussia, kiedo esine pyyhkeen sisään. Ennen hoitovälineen asettamista iholle varmista, että sen lämpötila on sopiva koskettamalla sillä esimerkiksi kämmenselkää tai rannetta kevyesti.
Varmista ennen hoidon aloittamista, että hoidettavalla alueella ei ole haavoja, ihottumaa tai muita ihomuutoksia. Hoidettavalla alueella ei saa olla tuntopuutoksia.
Lämpöä ei tulisi laittaa alueelle, jossa on metallinen vierasesine (esim. murtumien korjauksissa käytettävät naulat, levyt, yms.) tai metalli-implantti (esim. tekonivel), sillä lämpö saattaa kuumentaa metallia.
Hoidon kesto riippuu hoidettavasta kohteesta. 15–20 minuuttia lämpöhoitoa riittää kireiden lihasten rentouttamiseen. Voimakkaaseen krooniseen kipuun suositellaan 30 minuuttia kestävää lämpöhoitoa. Kylmähoidon suositeltava kesto on 20 minuuttia.
Hoitoja voidaan toistaa useita kertoja päivässä. Hoitojen välillä on hyvä pitää taukoa vähintään 1-2 tuntia. Voit toteuttaa hoidon esimerkiksi 3 kertaa päivässä, 30 minuuttia kerrallaan.
Lämpö- tai kylmähoitoa ei suositella mikäli sinulla on jokin seuraavista:
- kylmäallergia
- atooppinen ihottuma
- vaikea sydänsairaus
- sydämen tahdistin tai muu metallinen implantti hoitoalueella tai sen läheisyydessä
- rytmihäiriötaipumus
- verenvuotosairaus
- tulehdus
- kasvain
- avohaava
- heikentynyt verenkierto
hoitoalueella - muistiin- ja toiminnanohjaukseen
liittyvä sairaus tai tila, kuten dementia - diabeettinen neuropatia
Fiia Roinesalo | fysioterapiaopiskelija | TULE-tietokeskus 2023
Lähdetiedot saa pyydettäessä TULE-tietokeskuksesta