ALASELKÄKIPU

Alaselkäkipu on hyvin yleinen vaiva ja tyypillinen työikäisten sairauspoissaolojen syy. Väestöstä noin 80 % kokee alaselkäkipua jossain elämänsä vaiheessa. Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan viimeisen kuukauden aikana selkäkipua on ilmaissut 41 % naisista ja 35 % miehistä.

Valtaosa selkävaivoista paranee itsehoidolla. Kipeä selkä ei ole merkki siitä, että selkää ei saisi käyttää tai liikkumista tulisi välttää.

RISKITEKIJÄT

Fyysisesti selkää kuormittava työ, johon sisältyy toistuvasti raskaita nostoja, hankalia selän asentoja tai jatkuvaa tärinää, on yhteydessä selkäongelmien yleisyyteen.

Pitkäkestoinen istuminen lisää etenkin alaselän kuormitusta ja on näin ollen riskitekijä alaselän kivuille. Suurimmassa riskissä ovat henkilöt, jotka työskentelevät pääosin istuen tai autoilevat yli neljä tuntia päivässä. Mitä pidempään istuminen kestää, sen todennäköisempää on myös ryhdin muuttuminen.

Vähäinen liikunta tai liikkumattomuus saattaa lisätä riskiä alaselkäkipuun. Liikunnalla on kipua lievittävä vaikutus.

Tupakointi lisää selkäkipujen ja iskiasoireyhtymän esiintyvyyttä. Tupakointi heikentää välilevyjen aineenvaihduntaa hidastamalla veren ja sitä kautta hapen ja ravinteiden kulkua nikamavälilevyihin. Välilevyt saavat tarvitsemansa ravinteet ympäröivien kudosten välityksellä.

Mieshenkilö pitelee kädellä alaselkäänsä.

Ylipainon on todettu olevan yhteydessä lanneselän välilevytyrän ja vaikeiden kipuoireyhtymien suurentuneeseen vaaraan.

Psykososiaaliset tekijät voivat vaikuttaa kivun kokemiseen ja työkyvyttömyyden kehittymisen vaaraan. Psykososiaalisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi stressi, ahdistuneisuus, masennus, poikkeava kipukäyttäytyminen ja tyytymättömyys työhön.

Perintötekijät selittävät merkittävää osaa selkäkivuista.

ALASELKÄKIVUN LUOKITTELU KESTON JA SYYN MUKAAN

Alaselkäkivun jaottelu keston mukaan:

  • akuutti eli äkillinen kipu (1 pvä – 6 vko)
  • subakuutti eli pitkittyvä kipu (6 vko – 3 kk)
  • krooninen eli jatkuva kipu (yli 3 kk)

Alaselkäkivun jaottelu syyn mukaan:

  • noin 90 % selkävaivoista luokitellaan epäspesifeiksi
  • oireet ilmenevät pääosin lanneselän alueella
  • noin 5 % selkävaivoista luokitellaan hermojuuren toimintahäiriöiksi
  • viittaavia oireita alaraajaoireet (iskiasoireet)
  • noin 5 % selkävaivoista luokitellaan spesifeiksi
  • mahdollinen vakava sairaus tai spesifinen selkäsairaus

Epäspesifi alaselkäkipu on hyväennusteinen eikä siihen liity varsinaista selkäsairautta. Tarkka diagnoosi ei ole tällöin mahdollinen eikä tarpeellinen. Epäspesifi alaselkäkipu voi aiheutua esimerkiksi nivelessä, välilevyssä tai lihaksessa olevasta kudosvauriosta, joka kuitenkin paranee usein ilman lääkärin tai fysioterapeutin vastaanotolla käyntiä.

Hermojuuren toimintahäiriössä kipu säteilee alaraajoihin niin sanottuna iskiasoireena. Tämäkin oire paranee useimmiten hyvin 1-2 kuukaudessa, eikä pysyviä toimintahäiriöitä yleensä jää.

Mahdollisia vakavia tai spesifisiä selkäsairauksia ovat muun muassa kasvain tai etäpesäke, selkärankareuma, oireileva nikamasiirtymä tai nikamamurtuma. Vakavien sairauksien epäily edellyttää arviota erikoissairaanhoidossa.

MILLOIN LÄÄKÄRIIN

Selkäkivun vuoksi on hakeuduttava lääkäriin, mikäli virtsan- tai ulosteen pidätyskyvyssä tapahtuu äkillinen muutos tai, jos peräaukon ja sukuelinten alueella on tunnottomuutta. Jatkuvan kuumeilun tai uusiutuvien virtsatulehdusten vuoksi on myös hakeuduttava lääkäriin. Jos kivun aiheuttajana on onnettomuus tai kaatuminen, lääkäri sulkee pois mahdollisen murtuman. Mikäli selkäkipu jatkuu viikkoja ja taustalla on aiemmin sairastettu syöpä, on lääkärin tarkempi tutkimus aiheellinen. Hakeudu lääkäriin myös, mikäli kipu voimistuu levossa.

ITSEHOITO

Pyri ymmärtämään mistä selkäoireet johtuvat ja mitä voit itse tehdä helpottaaksesi oireita. Rohkaistu liikkumaan ja käyttämään selkää kivuista huolimatta. Vältä vuodelepoa ja jatka päivittäisiä toimia kivun sallimissa rajoissa mahdollisimman normaalisti. Lisää tekemiesi asioiden määrää vähän kerrallaan.

Muista, että kipujen lievä lisääntyminen selkää käyttäessäsi on normaalia
eikä johda selkäongelman pahenemiseen.

MILLAISTA LIIKUNTAA SELKÄKIPUUN?

Akuutti selkäkipu

Akuutissa selkäkivun vaiheessa tulee ensisijaisesti välttää vuodelepoa ja jatkaa normaaleja arkipäivän toimintoja kivun sallimissa rajoissa. Kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä voi harrastaa heti kun kivut sen sallivat. Harjoittelun tai venyttelyn ei ole todettu nopeuttavan paranemista akuutissa vaiheessa. Suosi selän lepoasentoja, joiden tarkoituksena on rentouttaa selkää ja lievittää kipua.

Subakuutti selkäkipu

Mikäli selkäkipu on heikentänyt merkittävästi toimintakykyä, suositellaan lihasvoimaa ja yleiskuntoa asteittain lisääviä harjoituksia fysioterapeutin ohjeistamana. Kiinnitä huomiota myös selän asentoon työssä ja vapaa-ajalla.

Krooninen selkäkipu

Lihasvoimaharjoituksilla ja yleiskunnon kohentamisella on myönteisiä vaikutuksia toimintakykyyn ja oireisiin. Krooninen selkäkipu voi johtua siitä, että varsinainen kudosvaurio on parantunut, mutta kivunsäätelyjärjestelmän häiriön vuoksi kipu jatkuu. Oma aktiivinen osallistuminen toimintakyvyn palauttamiseen ja ylläpitämiseen on tärkeä osa toipumista.

MITÄ LIIKUNNAN LISÄKSI?

Liikunnan ja liikeharjoitteiden lisäksi kivun tuntemusta voi helpottaa käyttämällä ihon läpi vaikuttavia kipugeelejä tai kylmä- ja lämpöpakkauksia. Kylmä- ja lämpöhoitoon on olemassa myös geelejä. Yleisesti suositellaan kylmän käyttöä, kun kipu on vaivannut alle kuusi viikkoa ja lämpöhoitoa, kun kipu on pitkittynyt. Kylmä- ja lämpöhoitojen teho on kuitenkin hyvin yksilöllistä.

Kipuun voi tarpeen tullen käyttää myös lääkitystä ja etenkin akuutissa vaiheessa, kun kipu on vaivannut alle kuusi viikkoa, miedoista kipulääkkeistä voi olla hyötyä liikeharjoitteiden onnistumisen kannalta. Pidempikestoisesta lääkityksestä on aina syytä keskustella lääkärin kanssa.

Hieronnan vaikutukset ovat lyhytaikaisia, eivätkä yksistään vaikuttavia. Hieronta sopii hyvin harjoittelun tueksi kivunlievittämiseen.

Manipulaatio eli nikamakäsittely ei ole akuutissa kivussa vaikuttava hoitomuoto, jatkuvassa kivussa muiden hoitojen veroinen. Hoito on tehtävä koulutuksen saaneen ammattilaisen toimesta.

TULE-tietokeskus | 2019

X