Yliliikkuvuudella eli hypermobiliteetilla tarkoitetaan sitä, että nivelen tai selkärangan nikamien liikkuvuus on poikkeuksellisen laajaa, yli normaalirajojen. Yliliikkuvuusoireyhtymästä voidaan puhua silloin kun yliliikkuvuus aiheuttaa selkeää haittaa ja heikentää toimintakykyä. Yliliikkuvuutta saattaa olla yhdessä tai useammassa kohtaa nivelistöä. Yliliikkuvuus on nivelessä tapahtuvan liiallisen liikkeen vaihe, jossa lihasten, hermojen ja sidekudoksen säätely on riittämätöntä hallitun liikkeen aikaansaamiseksi.
Yliliikkuvuus selkärangassa
Selkärangan liikkuvuudessa on suuria yksilöllisiä eroja. Nikamien välistä ylisuurta tai epävakaata liikettä kutsutaan myös hypermobiliteetiksi. Sitä voi olla paikallisesti tietyssä kohdassa selkärankaa tai useammassa kohdassa. Yliliikkuvuus tuntuu selän kipuna, jäykkyytenä tai kireytenä, jota venyttely ei tunnu helpottavan. Kiristävän tunteen taustalla saattaa olla jatkuva hermo- tai sidekudoksen ylivenytys. Tyypillistä on, että yliliikkuvuuteen liittyy lihasten toimintahäiriöitä ja lihasepätasapainoa.
Hypermobiliteetti kuuluu harvinaisiin selkäsairauksiin, eli yksi kymmenestä ihmisestä kärsii siitä. Pahimmillaan yliliikkuvuus saattaa johtaa nikamasiirtymään. Selkärangan nikamakaaressa saattaa olla rakenteellista heikkoutta, joka voimakkaassa ylirasituksessa voi murtua tai nikamakaari joutuu toistuvasti voimakkaaseen rasitukseen, ja sen seurauksena syntyy rasitusmurtuma. Näitä murtumia esiintyy esimerkiksi nuorilla urheilijoilla, joiden lajiin liittyy voimakkaita selän taaksetaivutuksia tai toistuvia nostoja. Mikäli murtumalinja ei parane, voi syntyä nikamasiirtymä. Usein oireena on selkäkipu. Latinankielinen nimi on spondylolyysi (nikamakaaren höltymä) ja spondylolisteesi (nikamarungon siirtymä). Spondylolyysia ilmenee noin kuudella prosentilla väestöstä. Osa heistä on täysin oireettomia.
Nivelen yliliikkuvuus
Niveltä ympäröivien sidekudosten joustavuus ja lihasten venyvyys ovatyksilöllisiä. Paikallinen yliliikkuvuus ilmenee tietyssä nivelessä ja yleinen yliliikkuvuus yleisesti nivelistössä. Yliliikkuvuus ei välttämättä aiheuta oireita. Toisille taas yliliikkuvuus aiheuttaa toistuvaa kipua ja lihasten epätasapainoa. Lihasten antama tuki on siis erityisen tärkeää yliliikkuvalle nivelelle. Yliliikkuvuus saattaa johtaa myös nivelen sijoiltaan menoon. Tyypillistä tällainen on nilkkanivelessä ja olkapäässä. Ylivenyneet nivelsiteet eivät tue riittävästi niveltä, jolloin toistuvat nilkan tai olkapään sijoiltaan menot ovat mahdollisia.
Yleinen yliliikkuvuus
Yleinen yliliikkuvuus nivelistössä liittyy sidekudoksien rakenteeseen, joka on periytyvä ominaisuus. Sidekudokset ovat silloin poikkeuksellisen joustavat ja sallivat nivelten yliliikkuvuuden. Näille henkilöille on tyypillistä, että he saavat peukalon kiinni kyynärvarteen, pystyvät ojentamaan pikkusormen poikkeavan paljon, kykenevät yliojentamaan kyynär- ja polvinivelet sekä pystyvät seisten viemään helposti kädet lattiaan. Sirkustaiteilijat, jotka saavat molemmat olkapäät pois paikoiltaan vapautuakseen kahleista, ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä yliliikkuvia nivelistään.
Näiden lisäksi on olemassa harvinaisia sidekudoksen oireyhtymiä, joissa oireena on poikkeava sidekudosten joustavuus. Näitä ovat esimerkiksi Ehlers-Danlosin oireyhtymä, Marfan oireyhtymä. Lisätietoa näistä sairauksista löytyy www.terveyskirjasto.fi sivustolta.
Yliliikkuvuus voi oireilla
Yliliikkuvuus ei näy nivelessä ulospäin. Nivelen rakenne ja ulkomuoto ovat normaaleja paljaalle silmälle. Toisilla olkapään yliliikkuvuus voi näkyä ”kuoppana” olkapään päällä määrätyissä asennoissa. Tyypillisin oire yliliikkuvuuteen liittyen on kipu ja vaihteleva rasitukseen liittyvä kipu tai särky. Toistuva kipu ajaa lopulta lääkäriin. Toisaalta kaikille yliliikkuvuus ei aiheuta oireita.
Yliliikkuvuuden itsehoito
Tärkein hoito on niveltä tai selkärankaa ympäröivien lihasten vahvistaminen. Vahvat lihakset itsessään jo tukevat niveltä sekä auttavat nivelsiteitä ja sidekudosta tukemaan nivelen ja selkärangan toimintaa. Venyttely yleisesti on sallittua. Yliliikkuvan nivelen ympärillä olevia lihaksia voi venytellä maltillisesti, mutta ääriasennoissa venyttelyä kannattanee välttää. Miksi venyttää lihaksia alueelta, jossa liikettä on jo muutoinkin liikaa? Mikäli yliliikkuvuudesta on haittaa, yksilölliset lihasepätasapainoa korjaavat harjoitusohjeet ovat tärkeitä.
Apuvälineistä, kuten selän tukiliivistä (nikamakaaren murtuman paranemisvaiheessa) tai nilkkatuesta, voi saada helpotusta kipuihin. Nivelen teippauksesta saattaa olla apua, mikäli nivel oireilee liikkumisen tai liikunnan aikana. Mikäli nivel menee toistuvasti sijoiltaan, kipu on voimakasta ja toimintakykyä haittaavaa, kannattaa asiasta keskustella lääkärin kanssa.
TULE-tietokeskuksesta saa yleisiä lihasten vahvistamiseen liittyviä harjoitusohjeita. TULE-yhdistykset järjestävät ohjattuja liikuntaryhmiä, jonne kaikki ovat tervetulleita. Tässä lehdessä on hyviä harjoituksia keskivartalon lihasten vahvistamiseen.
[one_half]
[/one_half]
[one_half_last]
[/one_half_last]
Terhi Pihlajaniemi